• Admin

Hevosia ruumiille, mielelle ja sielulle

Kansainväliseen Horses for Body, Mind and Soul, Ratsastusterapian XIII  kongressin annin voi tiivistää brittiläisen ratsastusterapeutin sanoihin ” If we look after our horses bodies and minds, they will look after our souls.”


Saksan Munsteriin oli saapunut osallistujia 38 eri maasta. Kaukaisimmat vieraat tulivat Meksikosta, Brasiliasta ja Japanista. Suomalaisista ratsastusterapeuteista kongressiin osallistuivat Anette Lindroos, Sanna Mattila-Rautiainen, Leni Palola, Taina Tuominen ja Pauliina Tuomivaara.


Taina Tuominen piti suullisen esityksen kognitiivis-analyyttisen psykoterapian yhdistämisestä ratsastusterapiatyöskentelyyn. Sanna Mattilaa työllisti kongressissa kansainvälisen kattojärjestön FRDIn toiminnan esittely. Pauliina Tuomivaaralla oli kongressissa esillä posteri käytöshäiröisen lapsen hoitamisesta ratsastusterapian  menetelmin. Anette Lindroos toi paikalle suomalaista ratsastusterapiakoulutusta esittelevän posterin.


Kongressin suullisten eitysten tarjonta oli valtava. Neljän päivän ajan esityksiä oli samaan aikaan tarjolla seitsemässä luentotilassa. Valinnan vaikeutta helpottamaan esitykset oli jaoteltu aihepiireittäin: Hippoterapia eli fysioterapeuttinen ratsastusterapia, terapeuttinen ratsastus, psykoterapeuttinen ratsastusterapia, terapiahevosen koulutus ja vammaisratsastus. Itse vietin suurimman osan ajasta luentosalissa, jossa esiteltiin psykoterapeuttista ratsastusterapiaa. Näiden tiiviiden ja informatiivisten luentojen vastapainoksi seurasin välillä käytännön esityksiä hevosen kouluttamisesta ja Susanne von Dietzen esittelemästä kehotietoisesta ratsastuksesta. Kongressin ajaksi isoon messuhalliin oli rakennettu toimiva ratsastusareena.


Käytöshäiriöiset alakoululaiset terapiassa


Suomalaisten kollegoiden kanssa keskustelua herätti erityisesti käyttäytymisterapeutti Tanja Bockelmannin esitys hevosavusteisesta terapiasta käytöshäiriöisten alakouluikäisten lasten hoitomuotona.


Bockelmanin esittelemässä terapiamallissa käyttäytymisterapiaan pohjautuvan hevos-avusteisen terapian pituus on 2 – 25, keskimäärin 10 tapaamiskertaa. Terapian aloittamista edeltää diagnoosivaihe, jossa yhteistyössä vanhempien, opettajien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa arvioidaan lapsen kehitystaso, aggressiivisuus, aggressiivisen käytöksen laukaisijat sekä aggressiota lisäävät ja ylläpitävät tekijät.


Lapselle kerrotaan, että terapiassa opitaan olemaan hyvä ystävä ja pitämään hauskaa. Ensimmäisellä terapiakerralla hevonen esitellään lapselle eläimenä, joka voi potkia ja purra. Lapselle kerrotaan, että yksi osuva potku voi tappaa. Lapselle kerrotaan myös, että hevonen on kiltti, ystävällinen ja rauhallinen ja pitää lapsista. Hevosen kerrotaan olevan myös utelias ja leikkisä, ja kokeilevan mielellään uusia asioita.


Lasta kehotetaan lähestymään hevosta kuten hän lähestyisi kaveriaan, silloin kun haluaa olla määräilevä ja saada kaverin tekemään tahtonsa mukaan. Lapsi saattaa lyödä, potkia ja työntää hevosta. Terapiahevonen on koulutettu lännenratsastukseen ja sietää lapsen aggressiot. Yleensä alle 40 kg painava lapsi ei saa hevosta siirtymään työntämällä sitä. Hevonen pysäyttää lapsen aggressiivisen käytöksen pysymällä omalla paikallaan ja lyömällä etukaviollaan maata.


Seuraavaksi lasta kehotetaan lähestymään hevosta kuin hän lähestyisi parasta ystäväänsä - rauhallisin ja pehmein ottein. Tämän jälkeen lapselle annetaan tehtäväksi saada hevonen toimimaan yhteistyössä. Nyt hevonen tottelee lapsen pieniäkin merkkejä kuuliaisesti ja nöyrästi. Lapsi myös ruokkii hevosta tapaamisen aikana. Tavoitteena on oppia positiivisia vuorovaikutustaitoja, ymmärtää oman toiminnan seurauksia  ja oppia siirtymään epäsosiaalisesta käyttäytymisestä sosiaaliseen. Ensimmäisen tapaamisen päätteeksi lapsi saa kotitehtäväkseen harjoitella oppimaansa käyttäytymistä kaveriryhmässä.


Toisella tapaamisella lapsi pääsee ratsastamaan terapeutin taluttaessa hevosta. Liikunnallisesti taitava lapsi saattaa ratsastaa kaikissa askellajeissa vikellysvyöhön tukeutuen.

Esitystä kuunnellessamme ja katsoessamme dioja viressä seisovan terapeutin edessä terapiahevosta potkivasta ja lyövästä pojasta vaihdoimme suomalaisten kollegoiden kanssa useita hämmästeleviä ja järkyttyneitäkin katseita. Totesimme, ettei meistä kukaan laittaisi lähintä työtoveriaan tällaiseen tilanteeseen. Vaikka Suomessa ratsastusterapiaan liittyvä eettinen ohjeisto on vielä työn alla, tuntui suomalaiskollegoiden ammattietiikka olevan samanlainen kuin omani ja estävän hevosen tämänkaltaisen käytön terapiatyössä.


Etiikka ihmisen ja eläimen vuorovaikutuksessa


Myöhemmin kongressin aikana onneksi kuulimme sveitsiläisen professori, tohtori Dennis Turnerin pitämän luennon, joka vahvisti suomalaistyylistä etiikkaamme. Professori Turner esitteli luennossaan kansainvälisen eettisen koodiston koskien eläimen käyttöä terapiatyössä. Sitoutumalla noudattamaan tätä koodistoa voivat kansalliset järjestöt liittyä jäseniksi IAHAIOon (International Association of Human Animal Interaction Organisations). Koodisto sisälsi meille suomalaisille tutut ohjeistukset eläimen mahdollisimman stressittömästä, luonnonmukaisesta, lajtyypillisen käyttäytymisen mahdollistavasta elinympäristöstä mutta myös yksityiskohtaisia ohjeita mm. eläimen kouluttamisesta terapiatyöhön. Koulutuksen tulee perustua täysin positiiviseen vahvistamiseen (eläimen palkitsemiseen) ja rangaistuksia ei eläimen koulutuksessa saa käyttää.


Professori Turner toimii Sveitsissä johtajana ihmisen ja eläimen vuorovaikutusta tutkivassa poikkitieteellisessä laitoksessa. Vuodesta 2001 alkaen hän on lisäksi toiminut vierailevana professorina Abazun yliopistossa Japanissa. Vuodesta 1995 hän on ollut IAHAIOn  puheenjohtaja.


Aiheesta kiinnostuneet pääsevät kuulemaan lisää heinäkuussa 2010 Tukhomassa järjestettävässä kansainvälisessä konferenssissa Conference in Human Animal Interaction (www.iahaio2010.com).


Seuraava kansainvälinen ratsastusterapiakongressi järjestetään Ateenassa, Kreikassa, muutaman vuoden kuluttua. Sitä ennen suomalaiset ratsastusterapeutit suunnittelevat opintomatkaa Norjaan. Norjalaiset psykologit Ann Kern-Godal ja Mona Thelle tekevät uraauurtavaa työtä seksuaalisesti hyväksikäytettyjen naisten Modum Bad -klinikassa  Norjassa. Norjalaisklinikka on erikoistunut vakavasti ja toistuvasti lapsuudessa hyväksikäytettyjen naisten hoitoon. Potilailla on diagnooseinaan joko post-traumaattinen stressioireyhtymä tai kompleksinen dissosiaatiohäiriö. Klinikalla osalle potilaista tarjotaan mahdollisuus hevosavusteiseen psykoterapiatyöskentelyyn. Luennon jälkeisessä keskustelussa suomalaiset ratsastusterapeutit saivat vierailukutsun Modum Bad -klinikkaan Norjaan.


kongressiterveisiä välitti Pauliina Tuomivaara

1 katselukerta

Oulun seudun psykologit ry

oulunseudunpsykologit@gmail.com

 

  • Black Facebook Icon

© 2018 Oulun seudun psykologit ry