• Admin

Todellisuus ei tunne tiedekuntarajoja

Pitkän linjan aivotutkija, professori Kai Kaila luennoi Helsingin yliopistossa Neurobiologian luentosarjan 21.4. - 8.5.2008. Paikalla oli suuri ja kirjava psykologian, lääketieteen, fysiikan, biologian ja lääketieteellisen tekniikan opiskelijoiden joukko.


Kurssilla korostettiin monitieteisyyden merkitystä aivotutkimuksessa. Professori Kailan lause ”Todellisuus ei tunne tiedekuntarajoja” kiteyttää mukavasti lähtökohdan, joka ilman muuta edesauttaa aivotutkimusta ja sen tulosten sovellettavuutta jatkossakin. Selviä esimerkkejä monitieteisyyden olemassaolosta ja sen välttämättömyydestä ja hyödystä esimerkiksi psykiatriassa ovat välittäjäainetasapainoihin vaikuttavat psyykenlääkkeet tai skitsofreniapotilailla havaitut aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset poikkeavuudet. Millään alalla ei liene hyötyä siitä, että pitäydytään kapea-alaisesti tiukasti oman tutkimusperinteen sisällä. 


Aivojen plastisuus


Itse koin merkittävimpinä oppina tiedot aivojen plastisuudesta ja geenien ekspressoitumisen ehdollisuudesta. Esimerkkinä aivojen plastisuudesta esiteltiin tutkimuksia, joissa oli verrattu lapsena ja vanhempana sokeutuneiden sekä näkevien aikuisten aivojen toimintaa erilaisten tehtävien aikana. Tutkimuksissa todettiin, että lapsesta saakka sokeiden aivoissa ”näköalueet” aktivoituivat verbaalisten tehtävien suorittamisen tai muistitoimintojen aikana ja aktivaatio oli suurempaa varhain sokeutuneilla kuin myöhemmin sokeutuneilla.

Geeneihin liittyen havainnollistavaa oli kuulla, että me kaikki vaikutamme toiminnallamme geeneihin ja niiden toimintaan ja että geenit tarvitsevat nimenomaan tietynlaisen (luku)ympäristön ekspressoituakseen. Kurssilla läpikäytyjen perusteiden ymmärtäminen auttaa ylemmän tason johtopäätösten teossa myös oman tutkimuksessani, joka käsittelee psykoosialttiuden neuropsykologisia tekijöitä.


Luennoilla käsiteltiin neurobiologian suhdetta muihin tieteisiin, tiedonkäsittelyä hermostossa, aivojen plastisuutta, oppimista ja muistia, soluvaurioiden mekanismeja ja vaurioista toipumista, aistimuksia ja havaintoja sekä tietoisuuden neurobiologiaa.


Professori Kailan luennointitapa piti mielenkiintoa sopivasti yllä ja huumori kukki sen verran, että tylsää ei ollut, vaikka välillä vaikeita biofysikaalisia asioita läpi käytiinkin.


Yksinkertaisimmillakin koeasetelmilla voi saada aikaan tuloksia, joilla voi olla merkittäviä käytännön sovellutuksia, kuten esimerkiksi epilepsian hoidossa on käynyt.



Sari Mukkala, psykologi, tutkija

0 katselukertaa

Oulun seudun psykologit ry

oulunseudunpsykologit@gmail.com

 

  • Black Facebook Icon

© 2018 Oulun seudun psykologit ry