Psykoosin varhainen vaihe -seminaarissa Helsingissä pääluennoitsijana oli norjalainen tutkija ja interventioiden kehittäjä TK Larsen. Seminaarissa tutustuttiin myös psykoosin varhaisvaiheen tutkimukseen ja kliiniseen käytäntöön Suomessa. Oululaista osaamista edustamassa oli kaupungin työntekijöitä, jotka puhuivat dialogisen työotteen käytöstä varhaisoireisen nuoren hoidossa.
Norjan poika TK Larsen oli persoonallinen ja hauska esiintyjä. Norjassa hänen työryhmänsä on vienyt läpi laajoja hankkeita. Larsen kertoi esimerkkinä projektin, jossa väestöä informoitiin mieleenpainuvalla tavalla psykoosin oireista ja tuotiin samalla esille tietoa tahosta, johon ottaa yhteyttä, jos itsellä tai läheisellä on kuvattuja oireita. Larsen korosti matalan kynnyksen tärkeyttä.
Päällimmäisenä mieleen jäivät eri puolella Suomea toteutettavat mielenterveysyksiköiden omat tiimityötavat tai projektit, joille yhteisiä nimittäjiä olivat moniammatillisuus, liikkuvuus, joustavuus, päivystyksellisyys sekä avoimuus. Seminaarissa esillä ollut Oulun kaupungin malli edusti yhdessä Jorvin JERI -projektin kanssa (Jorvi Early Psychosis Recognition and Intervention, 2006 - 2008) tällaisia moniammatillisia tiimejä, joiden tehtävänä on olla päivystyksellisesti saatavilla nuorten kriisejä varten. Nuoren tapaaminen tapahtuu yleensä hänen omassa toimintaympäristössään; koulussa, kotona tai vaikkapa nuorisotilassa. Huolimatta hyvistä tuloksista Jorvin JERI -projekti jäi ”vain” projektiksi; ei ainakaan jäänyt elämään paikallisena käytäntönä. Oulussa sen sijaan nuorten tiimi on – käsittääkseni - osa vakiintuneita työtapoja.
Sinänsä tällainen nopea reagointi nuorten psyykkisiin kriiseihin ei ole uusi keksintö – nyt vaan tuntuu olevan tilausta vanhoille konsteille. On se sitten psykoosien tai muiden mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyä tai psykoosin varhaisvaiheen hoitoa, niin mitä varhaisemmassa vaiheessa päästään puuttumaan sitä parempia ovat hoitotulokset – parhaassa mahdollisessa tapauksessa sairaus voidaan ennaltaehkäistä. Hoitamattoman psykoosin keston lyhentäminen tutkitusti keventää potilaiden hoidontarvetta jatkossa. Hoitamattomaksi psykoosiksi kutsustaan sitä aikaa, jonka henkilö on oireiden alkamisen jälkeen ilman hoitoa.
Sari Mukkala, psykologi, tutkija