• Admin

Senioripsykologit Pietarissa

Teksti: Sisko Kuumola-Liimatta

Kuvat: Raija Silvennoinen

Helsingistä Pietariin lähtevän Allegro-junan kyytiin nousivat viime helatorstaina matkakumppaneikseni helsinkiläiset Eeva-Liisa Salovaara, Eeva ja Eero Karppinen ja oululaiset Eila ja Martti Karppinen sekä Raija Silvennoinen Helsingissä asuvan tyttärensä Maijan kanssa. Maisema oli kevätkesän auringossa vaaleanvihreä.


Muistan oman mukavan jännityksen tunteeni ja innostuksen ryhmässämme. Oli hienoa, että matkalla oli mukana kokenut Pietarin kävijä ja venäjänkielen taitoinen Eeva. Kyllä mielessäni oli myös epävarmuutta ja varauksellisuutta – olin ennen lähtöä saanut puhelimeeni viime hetken ohjeena, ettei kannata juoda muuta kuin kuplavettä. Ilman ohjeitakin on myönnettävä, että ensikertalaisena minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja.


Outi Parikka kertoo kirjassaan Äiti-Venäjän aapinen venäjän kielessä olevasta sanonnasta: älä kömmi pulloon, mikä tarkoittaa, ettei pidä takertua omiin näkemyksiinsä ja olla kuuntelematta toisten näkökulmia. Outi Parikan mukaan suomalaisilla on edelleen komplekseja suhteessaan Venäjään.  Kynnys tutustua itänaapuriin on ollut monelle korkea. Minulle matka merkitsi myönteistä kokemusta ja kiinnostuksen heräämistä venäläiseen kulttuuriin.


Borssia Nevskillä


Kolmen tunnin junamatkalla useat passintarkastukset sujuivat jouhevasti. Meitä asemalaiturilla odottaneen taksinkuljettajan kyydissä saimme ensi kosketuksen pietarilaiseen liikenteeseen: menoa ja vauhtia piisasi ja turvavöitä oli vähän ikävä. Hotellimme Astor oli pienehkö, vanha ja siististi peruskorjattu.


Kävellessämme pääkatu Nevski Prospektilla meille näyttäytyi kasvonsa pessyt Pietari kauniisti ja muodikkaasti pukeutuneine ja useimmiten hyvin käyttäytyvine ihmisineen. Lukuun ottamatta totista ja puhumatonta taksikuskiamme palvelu oli kaikkialla muualla ystävällistä, avuliasta ja iloista. Oppaamme Alla Roshina kertoi, että aikanaan Nevskiä alettiin rakentaa samanaikaisesti molemmista päistä. Mittaukset eivät sattuneet aivan kohdalleen ja niinpä tuossa neljä kilometriä pitkässä kadussa on kaareva kohta.  


Tuolloin ensimmäisenä iltana kävelimme myös Taiteiden aukiolle. Oli helppo ymmärtää, että kolmen päivän aikana voi tutustua vain pieneen osaan kaikesta siitä kauniista ja mielenkiintoisesta, mitä tämä suurkaupunki tarjoaa. Ensimmäiseksi ateriakseni Pietarissa söin borssikeiton – tosi hyvää oli!



Jordania pitkin Nevan rantaan


En tiedä, kuinka monta viikkoa tai kuukautta pitäisi käyttää aikaa, että voisi edes kerran kävellä ohi kaikkien Eremitaasin ja Talvipalatsin aarteiden. Hyvin suomea puhuneella ja itsestään sivistyneen vaikutelman antaneella oppaallamme Alla-rouvalla oli takanaan jo pitkä kokemus matkaoppaan tehtävistä. Välillä Alla kyllä huokaili seisoessamme jonossa tai puikkelehtiessamme jonojen ohi.


Näimme toiveittemme mukaisesti vanhoja italialaisia töitä, kuten monia madonna-aiheisia maalauksia. Oppaamme jaksoi mielenkiintoisella tavalla lisätä opastuskierrokseemme yksityiskohtia. ”Katsokaa tätä – koristeellinen, kaunis taulu, jossa Jeesus-lapsella oli lintu pienessä kädessä tai arkinen, rosoinen, mutta herkkä Madonna-taulu”. Näimme impressionistien, flaamilaisten, alankomaalaisten töitä: Leonardo da Vinci, van Cogh, Cezanne, Matisse.


Venäläiseen sisutustyyliin kuuluvat runsaat kultaukset valkoisella pohjalla. Huoneistoissa oli upeita kattokruunuja, kristallia ja silkkikankaisia tapetteja. Kultakoristeiden vaihtuessa klassismin tyyliin koristeltuun huoneeseen oli tunnelman muutos suuri. Seinät olivat valkoisia tai marmorisia ja kohokuvioin koristeluja.


Varmaan monille kävijöille jää hämmentävä mielikuva Talvipalatsin Jordanin portaista. Kuuluisat askelmat on nimetty keisarillisen pääsiäisperinteen mukaan. Tsaari ja tsaaritar laskeutuivat alas portaita ulos Neva- joen rantaan, jonne kansa on voinut kokoontua pyhälle kasteelle.


Arkielämää lähiössä


Käsittämättömän arvokkaiden aarteiden katselu jatkui Pietarhovissa. Matka kesäpalatsiin Suomenlahden rannalle oli ruuhkainen 50 kilometriä ohi Pietarin asumalähiöiden valtavien kerrostalojen. Alla-rouva paljasti kaupunkilaisten arjen suurimmaksi ongelmaksi rahapulan. Työntekijöiden tavallinen kuukausipalkka on 100 – 400 euroa, johon lisätään vielä palvelujen korruptoituneisuudesta aiheutuvat tulot tai kulut. Tulojen veroprosentti on 13 ja liikevaihtovero runsaat 20


Lain mukaan jokaisen kuuluu saada ilmainen ensiasunto, mikä käytännössä tarkoittaa hyvin pientä, muutaman neliön kotia. Asuntoalueita katsellessa saattoi vain kuvitella, miten perheet voivat selvitä niin ahtaasti asuttaessa.


Mittava ongelma on myös liikenne. Täältä isoista lähiöistä on mahdoton ehtiä kaupunkiin ajoissa töihin, koska liikenne ei yksinkertaisesti vedä ruuhka-aikana. Ajomatkan varrella näimme muistomerkin pystytettynä saksalaisten piirittäjien viimeiseksi jääneeseen etenemispaikkaan toisessa maailmansodassa.



Kesäpalatsin puutarhat ja peili-ikkunat


Kaikkein vaikuttavinta Kesäpalatsissa oli kävely valtavissa puutarhoissa. Alueen 147 suihkulähdettä olivat toinen toistaan kauniimmin koristeltuja. Pistäydyimme rannalla, josta saattoi erottaa Suomen puolelta ydinvoimalan ja Pietarin kaupungin rannat. Pietarhoviin olisi varmaan mielenkiintoista mennä vesiteitse, jolloin näkisi alueen mereltä päin.


Samoin kuin talvipalatsissa jokaisessa huoneessa istui tai seisoi ainakin yksi työntekijä huolehtimassa oikeista reittivalinnoista. Osa Pietarhovin mielenkiintoisista huoneista oli sisustettu kiinalaisilla tai japanilaisilla kalusteilla ja esineillä. Peili-ikkunat harhauttivat katsojan näkemään rakennuksen yhden kerroksen sijaan kaksi tai peräti kolmikerroksisena. Kekseliäs huijaus – yksikerroksinen palatsi oli aikalaisten mielestä aivan liian vaatimaton.


Mielenkiintoisimmaksi ruokailupaikaksemme osoittautui kanavan rannalla, aika lähellä tunnettua vanhaa Astoria-hotellia sijainnut pieni Idiot –niminen ravintola. Idiotissa oli esillä antiikkiesineitä, vanhoja kirjoja, valokuvia, tauluja ja pari Singer-ompelukoneen jalkoihin tehtyä pöytää. Söimme maukasta venäläistä kaalikeittoa ja pääruokana raviolin venäläisversiota pelmenejä.  


Risteillessämme pienellä kanavaveneellä täytyy tunnustaa, että katselin ympärilleni varmistaakseni miten turvallisuudesta on huolehdittu.  Liikennettä joella oli arvattavasti paljon. Ohi ajava isompi alus heilautti venettämme niin, että yksi matkalainen putosi tuolilta ja itse sain oikein kunnon mustelman käteeni.


Joelta käsin oli helppo ihailla Pietarin lukuisia kauniita kirkkoja, joista erityisesti mieleeni jäivät kullatuin tähdin koristeltu sinikupolinen kirkko ja sininen kirkko kullattuine kupoleineen. Toki risteilyllä näki myös ränsistyneen ja ankean oloisia alueita.



Ilta oopperassa


Eeva-matkakumppanimme oli osannut hienosti mahduttaa meille kireään aikatauluumme sopivia tärkeimpiä nähtävyyksiä. Kokonsa ja historiansa puolesta puhuttelevaa Iisakin kirkkoa on aikanaan rakennettu 40 vuotta. Sodan aikana kirkko tarjosi kaupunkilaisille monella tavoin suojaa. Nykyisin virallisesti museona palvelevassa kirkossa oli myös alttari, jonka äärellä näin nuoria venäläisiä sytyttämässä tuohuksia ja rukoilemassa. Mielenkiintoista oli kävellä läpi hyvin kunnostettu yli sata vuotta vanha kauppahalli, jossa oli paljon pieniä, hyvin varustettuja kauppoja.


Yksi matkamme kohokohdista oli Mihailovskin oopperassa esitetty Verdin La Traviata! Tunsin olevani todellisen vanhan kulttuurin tunnelmissa ja ympäröimänä tässä kauniissa oopperatalossa. Saatuamme naulakolla käyttöömme pienet kiikarit kiipesimme hyvän näkö- ja kuuloelämyksen tarjonneelle neljännelle parvelle. Saan vieläkin mieleeni joitakin yksityiskohtia ja hetkiä tuosta illasta; vahva musiikki, kauniita aarioita, tunnelmaa.


Oopperan päättyessä lähempänä puolta yötä ulkona oli valoisaa ja tyyntä. Kaupunkilaisia oli paljon liikkeellä. Nevski Prospektilla seurasimme nuoria, jotka tanssivat taidokkaasti mukanaan tuomista soittimista irtoavien rytmien tahdittamina.


Neljäntenä matkapäivänämme aloitimme paluumatkamme tyytyväisin mielin Pietarin uudelta Suomen junien asemalta. Toivon pääseväni vielä toistekin Venäjän matkalle! Kiitos Eevalle, Eilalle ja koko ryhmälle.

3 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Ihmisen ja hevosen vuoropuhelu

Suomalaisen ratsastusterapian 20-vuotisjuhlavuoden tavoitteet näkyvyys ja tunnettuus toteutuivat EU-konferenssissa Wienissä huhtikuussa. Seitsemän suomalaista ratsastusterapeuttia matkasi kuulemaan uu

Psykoterapian vaikuttavuus vai tuloksellisuus

Helsingissä elokuussa 2008 pidetyn Psykologia 2008 -kongressin yleisteemana oli  ”Ottaaks aivoon?”. Kiinnostavia luentoja ja workshopeja oli enemmän kuin riittävästi, ja suurin osa niistä oli anniltaa

Oulun seudun psykologit ry

oulunseudunpsykologit@gmail.com

 

  • Black Facebook Icon

© 2018 Oulun seudun psykologit ry